Aisopos Faabelit
Valitsin Aisopoksen Faabelit kirjan ajatellen sen olevan helppo lukea, suurehkosta sivumäärästä huolimatta sen sisältämien lyhyiden tarinoiden vuoksi. Myös kansien pirteä vihreä väri oli houkutteleva. Tästä motivoituneena aloitin lukemisen hyvillä mielin. Odotukseni osoittui kuitenkin vääräksi jo kymmenisen pientä tarinaa luettuani, sillä pieniä erilaisia tarinoita oli turhauttava lukea putkeen. Kirjasta ei saanut otetta, koska siinä ei ollut jatkuvaa juonta ja pysyviä hahmoja. Tosin kirjan lyhyistä eläimiin perustuvista hyvin opettavaisista tarinoista monet olivat itselleni jo lapsuudesta tuttuja ja ne saivat hymyn huulilleni niitä lukiessa. Näistä tutuista tarinoista muodostui pikkuhiljaa ainoa motivaatio kahlata kirja loppuun asti.Kerralla monen tarinan putkeen lukeminen kävi todella turhauttavaksi ja rankaksi, eikä niistä tarinoista jäänyt mieleen juuri mitään, motivaatio katosi siis jo aivan alkumetreillä kirjaa lukiessa. Päädyin pakon alla siis selailemaan läpi tarinan sieltä ja toisen täältä. Yksi tekstinpätkistä jäi tosin mieleeni, osittain sen vuoksi, että se oli ensimmäisten joukossa joita luin ja toisena syynä oli sen tuttu tarina. Tämä mieleen painunut tarina kertoo jäniksestä ja kilpikonnasta, jotka ottavat juoksukisan. Jänis on niin varma voitostaan, että päättää ottaa pienet nokoset ja tällä aikaa kilpikonna tekee kaikkensa ja kiirehtii maaliin. Kun jänis vihdoin herää uniltaan, on kilpikonna jo kerennyt maaliin ja voittanut kisan. Kirjan luettuani voisin väittää, ettei kirjasta ole kenellekään omaksi iltalukemiseksi, kun taas kirjan monet tarinat voisivat hyvin toimia lapsien iltasaduiksi, opettavaisuuden sekä lapsille mieleisten eläin aiheiden vuoksi!
